YHTEYSTIEDOT

Puusepänliike Aucuparia
Märräntie 38 09220 Sammatti
puhelin 040 765 6872
sähköpostieero.karisto@aucuparia.fi
Y-tunnus 1828282-7

Aucuparia on myös kaappi- korjaamo

Puusepänliike Aucupariassa kunnostetaan vanhoja puuhuonekaluja ja muita esineitä. Myös kunnostustöissä periaate on, että esineen pitää näyttää siltä mitä se on. Vanhoista huonekaluista tehdään ehjiä ja siistejä mahdollisimman pitkälle alkuperäisin ainein ja menetelmin. Mutta tarkoitus ei ole, että kunnostettu huonekalu näyttää siltä kuin se oli juuri valmistuneena. Jos esine on vanha, se saa myös näyttää vanhalta. Puuhuonekalussa näkyy elämisen jälkiä, ja siihen vanhan esineen arvo perustuu. Kunnostettavien huonekalujen esineen rahallinen arvo ei ole yleensä niin tärkeä kuin tunne- tai historiallinen arvo tai ihan vain sopiminen omaan ympäristöönsä. Vanhan kunnostaminen on tavallisesti myös ekologisempi vaihtoehto kuin uuden hankkiminen.

Vanha venäläinen kaappi kunnostettavana.

Keittiön alakaappi kangasalalaiselta sukutilalta.

Perintökaappi Ruovedeltä.

Pyhä puu

Kaunis ja kiehtova pihlaja

Pihlaja on puuna kaunis, tarinaperinteeltään kiehtova ja huonekalujen raaka-aineena ehkä hienoin kotimainen puulaji.

Pihlajan kaupallinen arvo teollisuudessa on vähäinen, mutta sitäkin tärkeämpi se on henkisessä hyvinvoinnissa.

Pihlaja on osa monen suomalaisen elinympäristöä, niin luonnonmaisemaa kuin pihapiiriä. Henkisessä ja hengellisessä – siinä pakanalliseksi kutsutussa – elämässä pihlajalla on hyvin merkittävä asema. Pihlaja on ravinnon lähde niin ihmisille kuin erityisesti eläimille.
Puusepän raaka-aineena pihlaja on nykyisin suhteellisen harvinainen, mutta jos puukaupan osaaminen kehittyy, pihlajalle voi odottaa kasvavaa suosiota.
Kansanperinteessä pihlajaan on liitetty erilaisia yliluonnollisia ominaisuuksia, joitten takia sitä on palvottu ja käytetty taikuudessa.
Julkaistuista kirjoista päätellen kiinnostus puihin liittyvän kansanperinteeseen ei ole ainakaan hiipumassa, eli pihlajan kulttuurinen merkitys lienee vahva.
Luonnossa pihlajan tulevaisuutta ei tiettävästi uhkaa mikään. Myös pihapuuna pihlaja säilyttänee asemansa. Kasvava kiinnostus ruokaan ja erityisesti luomuruokaan lisännee pihlajanmarjojen kulutusta.

Pihlaja

höyläpenkissä

Pihlajaa on ominaisuuksiensa takia käytetty raaka-aineena jo kotitarveteollisuudessa. Siitä on tehty mm. astioita, pyöränpuolia, piipunvarsia, hevosvarusteita, työkalunvarsia, haravanpiikkejä ja huonekaluja.
Nykyisin pihlajan käyttö puusepänteollisuudessa on lisääntymässä. Siitä valmistetaan myös pieniä käyttöesineitä. Huonekalujen valmistukseen kelpaamattoman puuaineen kirjavuus on innostanut koriste-esineiden tekijöitä.
Ehkä kuuluisin pihlajasta tehty esine lienee Tasavallan presidentin kirjoituspöytä Mäntyniemessä.
Pihlajan pintapuu on punertavan vaaleaa tai kellertävää. Sydänpuu on kellanruskeaa, joskus loimuilevaa. Vuosilustot erottuvat kauniisti. Pihlaja on helppo työstää, sitkeää, taipuisaa ja kovaa.

Tukkipuuna

harvinainen

Pihlaja kasvaa hyvälaatuiseksi – puusepänteollisuuden kannalta – tuoreilla, multavilla ja hiesunsekaisilla kankailla. Suorarunkoisen ja karsiutuneen siitä saa kasvattamalla sitä tiheähkönä sekametsikkönä. Tukkipuuksi se kasvaa 30 – 40 vuodessa. Yksittäin ja pienissä ryhmissä kasvaessaan pihlaja haaroittuu ja jää usein pensasmaiseksi. Pihlaja kestää karsintaa, jonka avulla siitä saa tukkipuumaisemman.
Ensimmäiseen eli A-luokkaan laskettavaa pihlajatukkia on hyvin rajoitetusti. Edellytys on, että runko on karsiutunut ja suorahko vähintään kolmen metrin korkeuteen. Läpimitan rinnankorkeudella pitää olla yli 20 senttiä. Lahokohtia ja halkeamia ei saa olla.
Ensiluokkainen pihlajalankku on oksatonta, ja tumman sydänpuun osuus vähintään 70 prosenttia.

Vanhatpiiat naimisiin,

vaimo ja koira kotiin

Pihlajaan liittyy kiehtovia taruja ja uskomuksia kansanperinteessä. Yleensäkin eri kulttuureissa on uskottu, että kasveilla, joilla on punaiset marjat tai lehdet, on erityisiä ominaisuuksia.
Erään tiedon mukaan useat vanhatpiiat pääsevät naimisiin kun pihlajissa on paljon marjoja. Karjaonnen varmistamiseksi karja laskettiin ensimmäistä kertaa kevätlaitumelle pihlajasta tehdyn veräjän läpi.
Jos haluttiin estää vaimon karkailu maailmalle, häneltä leikattiin hiustuppo, joka pistettiin seinässä olevaan reikään, joka suljettiin pihlajasta tehdyllä tulpalla. Paitsi vaimoon, keino tepsi myös koiraan. Keinon tehoamisesta miehiin ei tiettävästi ole kokemuksia.
Pyhille pihlajille on viety juhlapäivinä viinaa ja ruokaa. Mikkelinpäivänä, syksyn peltotöiden päätyttyä, puille vietiin mikkelipässin luut. Jossakin juuri poikineen lehmän ensimmäinen maito tai ensimmäiset viljasadon jyvät uhrattiin pihlajalle. Lahjomien tarkoitus oli parantaa karjaonnea ja muutakin hyvinvointia.
Pihlajan avulla on uskottu voitavan pyydystää ainakin sairauksia ja eläviä olentoja sekä poistaa näppylöitä naamasta.
Muinaissuomalaisessa tarustossa Raunia, Ukon puolisoa, on pidetty pihlajan henkilöitymänä. Skandinaavisessa tarustossa pihlaja liitetään myös ukkosenjumala Toriin, joka pelastui pihlajan avulla virrasta.
Kalevala tuntee Pihlajan. "Pyhät on pihlajat pihalla, pyhät oksat pihlajissa, pyhät lehvät oksasissa, marjaset sitäi pyhemmät." Eräänä syynä pihlajan pyhyyteen on mainittu marjan päässä olevaa viisikulmiota. Sitä tiettävästi on pidetty noidanmerkkinä.

Suojelee salamalta,

karkottaa karhut

Pihlaja on ollut talon haltiapuu, jonka hävittäminen olisi merkinnyt onnettomuutta. Kodin lähelle istutetut pihlajat suojelevat uskomusten mukaan salamaniskuilta.
Pihlajanoksia ripustettiin navettaan parantamaan maidontuotantoa. Pihlajankuoresta tehty paimentorvi pitää karhut loitolla. Pihlajanoksa tai siitä tehty risti tyynyn alla suojelee pahoilta unilta.
"Pihlaja ei kahta kanna, vettä ja marjoja", on sanottu ainakin Taipalsaarella. Toisen sanonnan mukaan pihlaja ei kanna sekä marjoja että lunta. On myös uskottu, että hyvä pihlajanmarjasato tietää ankaraa talvea.
Kalastuksessa pihlajalla on ollut ristiriitainen maine. Järvien kalastajat käyttivät pihlajaa ongenvapoina, mutta merikalastajat uskoivat sen tuovan huonoa onnea.

Kuollaan yhdessä

pihlajan kanssa

Pihlajaa kuten muitakin puita on käytetty nimikkopuina eli jokin puuyksilö on nimetty jonkun henkilön nimikoksi. Henkilön ja puun kohtaloiden välillä on nähty yhteyksiä. Aiheeseen liittyviä tarinoita tunnetaan melko runsaasti. "Tädilläni Emilia Hirvisellä (s. 1853) oli kotinsa pihalla nimikkopihlaja. Se oli hänen nuoruudessa itsensä istuttama ja kasvoi monihaaraiseksi. Tädin käytyä kesällä 1936 syntymäkodissaan syleili hän pihlajaansa ja puheli: ´Pian me tästä molemmat jo kaadutaan´. Seuraavana keväänä myrskytuuli Kaatoikin pihlajan ja tätini kuoli", kertoo Äänekoskella 1938 muistiinmerkitty tarina. Tampereella 1995 muistiinmerkityssä tarinassa henkilö kertoo, että kun hän oli joutunut vakavaan onnettomuuteen, hänen nimikkopihlajansa otti tapauksen raskaasti ja kuoli samana kesänä.

Tehoravintoa

Pihlajanmarja sisältää C-vitamiinia paljon enemmän kuin appelsiini. Lisäksi siinä on mm. A-vitamiinin johdannaisia sekä alfa- ja beetakaroteeneja.
Pihlajanmarjoissa on myös runsaasti sokereita, mutta ne maistuvat karvailta, koska parkki- ja omenahapot peittävät sokerien maun. Ravintoarvoltaan pihlajanmarjat ovat perunan veroisia. Kasvitieteellisesti ja rakenteellisesti pihlajanmarja on kuin tiivistetty omena.
Pakkanen lieventää pihlajanmarjan karvautta. Marjoja voidaan liottaa kolmeprosenttisessa suolavedessä tai keittää, jolloin haitalliset aineet vähenevät. C-vitamiini kestää keittämistä, joten pihlaja on hyvä hillomarja.
Pihlajanmarjoista valmistetaan viiniä, hilloa ja hyytelöitä. Pihlajanmarjoihin voi yhdistää muita aineita kuten omenoita tai porkkanoita. Lisäksi pihlajanmarjaa voidaan käyttää leivän mausteena, puuroissa ja keitoissa, mehuissa, likööreissä, viinan mausteena, nektarina, soseena ja marmelaadina, jopa levitteenä.